Tea kirjoittelee täällä taas. On ollut hieman hiljaista täällä meillä blogissa... päivät täyttyy jotenkin hirmusesti kaiken maailman tekemisellä ja aikaa jää hyvin vähän päivittelyyn. Kuvia on muutamia kamerassa, yritän saada niitä siirrettyä jossakin vaiheessa myös tänne päin.

Tein tuossa juuri Henkinen ikä-testin ja sehän väittää meikän henkistä ikää 38 vuotiaaksi... elikkäs eroa on 14vuotta oikean ja henkisen iän välillä! Tuli vaan sellanen olo että mistähän noi jutut nyt sitten tuli? Että jos mulla on rutiineja (kuten varmaan kaikilla pienten lasten vanhemmilla), äänestän ja en osallistunut viime kesänä vesisotaan olen sitten henkisesti huomattavasti vanhempi kuin mitä ikä väittää niin näin sen on sitten oltava! Eihän sille minkään voi, enkä kyllä toisaalta ole kovin pahoillanikaan moisesta.

Laihis junnaa paikallaan hieman... voi olla kyllä että huomenna tulee vähän takkiin... ollaan oltu nyt jo pitkän aikaa vähän tälläsessä kuopassa ja jotain pitäis asiale tehdä! Toiveajatteluna ajattelen, että löllykkä se muuttuu lihakseksi, mutta en sitten usko kuitenkaan tuohonkaan! Syöty ei olla mitenkään erityisen ihmeellisesti, eli normaalia jo totuttua light-linjaa on jatkettu ja liikuttukin on taas jonkin verran, mutta näitä suvantojahan kait tulee, kun kroppa tottuu. Eli pitäisi taas tehdä joku uudistus ruokavalioon. Se on kuitenkin takuu varma, että tavallista perusruokaa ei jätetä pois mistään hinnasta... kevyemmäksi sitä muutetaan toki kaikin mahdollisin keinoin, mutta ei meinata koko loppuelämää syödä ainoastaan kasviksia tms. Emme halua luopua tavallisesta kotiruuasta ja jos laihduttaisimme ilman sitä niin joskus kilot tulisivat salaa takaisin, kun taas "saisi" syödä kaikkea. Kyseessä kun kuitenkin on elämäntavan remontti eikä vain hetkellinen dieetti niin tästä syystä olemme päätyneet kyseiseen ratkaisuun!

Liikunnasta on tullut oikein mukavaa jo... Tonilla on vain ollut viime viikon aikana hieman kuumetta ja polvikin vihoittelee, kun se oli töissä jotenkin pamahtanut, mutta minä olen yrittänyt kovasti. Olen tehnyt viime viikolla kaksi kahden tunnin rauhallista kävelylenkkiä työntäen pikku-ukkoa, yhden tunnin reippaan kävelylenkin, kahdesti telkkarin jumpan ja käynyt vauvauinnissa. Vauvauinti ei nyt sinällään ole kovaa urheilua, mutta saa siinä kuitenkin kannatella pientä ja liikkuessa veden vastus tuntuu... sinällänsä tämä oli muutenkin saavutus, kun uskaltauduin laittamaan uimapuvun päälle julkisella paikalla ja totesin ettei se nyt ihan niin kamalaa olekkaan, vähän vaan! Lauantai ja sunnuntai aamuisin voisikin joskus käydä ihan uimassa uimassa kun sillon siellä näytti olevan vain vanhempia ihmisiä uimassa.
Ja jos saan tuon Veetin kummin houkuteltua mukaan niin myös salille olisi tarkoitus lähteä, yksin e sielläkään tykkää käydä.

Olisikohan tässä taas vuodatusta tälle kerralle... laittelen niitä kuvia jonain päivänä lähitulevaisuudessa... nyt kummipoikien sukkien kimppuun, kun pikku-ukkokin mukavasti nukkuu päikkäreitä! :)