Saapuva syksy saa ihmeitä aikaan... niin moni tekee nyt päätöksen laihtua. Onko tuo kesän aikana tulleiden syömisten vaikutusta vai sitä, että syksyllä vain yksinkertaisesti tuntuu olevan enemmän aikaa sille. Kesällä on niin paljon menoa ja kaiken aikaa pitäisi olla menossa paikasta toiseen! Kesät on mulle itselleni ihan kamalia... siis kun on kuuma ja hikoaa ja on punanen ja kaikki vaatteet tuntuu pahalta, eikä voi näyttää yhtään ylimäärästä pintaa, koska hyllyvä ihra narutopissa ei todellakaan ole kaunista... saatikka sitten ne kaikki raskausarvet ympäri kehoa, joita siis oli jo ennen raskautta! ;)

Syksyllä on aikaa käydä rauhassa kaupassa, nauttia ruuan laitosta ja etenkin nauttia tuoreista vihanneksista, marjoista, hedelmistä jne tai sitten kesän aikana pakkaseen saaduista herkuista. :)
Syksyllä yksinkertaisesti on mukavampi myös harrastaa, etenkin tälläisen ison ihmisen joka punottaa ja hikoaa vaikkei tekisi edes mitään! Saa siis rauhassa laittaa hieman enemmän päälle, sillai oman maun mukaan, ja peittää kaikki mitä haluaa peittää. Vaikka kyllähän kaikki näkee vaatteet päälläkin että isosta ihmisestä on kyse... ei se huppari meikäläistäkään saa näyttämään keijukaiselta! Niin kumma kun se onkin... ;)

Suunnittelimme armaan muruseni kanssa, että joka viikko pitäisi olla ainakin yksi päivä mikä on tarkoitettu isoille ihmisille ja heidän harrastuksilleen.. siis että lenkillä, saleilla, uimaloissa jne jne olisi niinä päivinä painorajoitus... "jos olet alle 80kg tänään sinulla ei ole asiaa harrastamaan liikuntaa..."... oliskohan se hyvä? Minä kunnioitan hirveästi niitä ihmisiä, jotka ovat isoja ja silti liikkuvat, heissä näkee yritystä... mutta sitten ne atleettiset urheilijat siinä vieressä saavat mut häpeämään itseäni. No niin, siis viime lauantaina aamulla ennen kahdeksaa Toni oli sitten kokenut tämän... ajoi silloin autolla meidän kaupungin läpi ja koki valaistuksen, silloin oli liikkeellä vain reheviä ihmisiä... joten päätimme että pakkohan se on alkaa kuntoilemaan joka lauantai aamu ennen kahdeksaa... Kukahan meidät repii sängystä ylös, kun tuo pikku-ukkokin nukkuu niin hyviä yöunia! ;)

Uimaan tahtoisin myös päästä, kesällä se on helppoa, sen kun menee puolen tunnin ajomatkan päässä olevalle mökille ja saa ihan rauhassa näyttää miltä haluaa... ei tarvitse siis häpeillä suuruuttaan.
Mutta että uimalaan... koko ajatus ihan kammottaa vaikka mieli kovasti tekisikin! En muista minä vuonna olen viimeksi käynyt uimassa julkisella paikalla! Ja niin kun se uiminen olisi hyvä harrastus ja tehokas mutta kuitenkin hellävarainen laji. Tuskin kukaan siellä katsoisi ja vaikka katsoisikin niin mitä sitten? Se on vaan tämä oma pää mikä pitäisi saada jotenkin ymmärtämään, että MENE SINNE UIMAAN!

Olen ylpeä jo tuosta melkein -10kilosta... olen painanut näin vähän viimeksi joksus viime loka-marraskuussa, kun raskausviikkoja oli takana vasta noin parisenkymmentä. Mietin vain, että miksei voinut silloin ennen raskautta laihduttaa sitä alle 20 ylimäärästä kiloa, kun nyt kokonaisuus pudotus on jo liki 40kilon luokkaa! Kuinka helppoa olisi ollut laihtua 20 kilo... noh puolet helpompaa kuin nyt! Mutta ehkä tämä kasvattaa minua jotenkin myös ihmisenä tämä matka!

Mutta siis onneksi on jo melkein syksy... :)